Provencen taivaan alla

Syyskuu kurkistelee jo aivan nurkan takana. Jotta kesästä voisi pitää vielä hetken kiinni, palataanpa ajassa hieman taaksepäin ja kesäiseen Ranskan-reissuun.

Laventelipeltoja, viiniviljelmiä, paahtavan auringon poltteessa väreileviä mukulakivikujia, kukkaloistoa ja ajan hampaan kuluttamia vanhoja rakennuksia. Näitä kaikkia Provencelta odotin, ja odotukset lunastettiin. Provence oli ihana!

Provence alueena on laaja, ja näimme siitä toki vain pienen osan. Kun kotiinlähtöpäivänä siemailimme viimeisiä mojitoja Välimeren rannalla Nizzassa, aloimme jo suunnitella uutta reissua Provenceen. Ennen kuin uusi reissu eteläiseen Ranskaan mahdollisesti joskus toteutuu, voi tunnelmiin onneksi palata valokuvien kautta. Niitä muuten kertyi reissusta kiitettävä määrä. Tässä teille pieni otos reissun valokuvallisesta annista; Provencen taivaan alla!

Ranskan-reissua olen käsitellyt myös aiemmissa postauksissa täällä, täällä ja täällä.

Huoh. Kyllä nyt täytyy sanoa, että taas iski tauti päälle. :)

Matkakuumeessa,

Satokausi

Kantarelleja mökkimaisemista! Mikä mahtava syy tehdä sieniruokaa. En voi sanoa olevani mikään varsinainen sienivirtuoosi, mutta kantarelleissa on sitä jotakin. Namnam!

Ensin ihaillaan, ne näyttävät niin hyviltä ja jotenkin... aidoilta!

Sitten pilkotaan.

Ja sitten meillä onkin jo valmis sienipiirakka, uunituoreena, kutsuvasti tuoksuvana.

Nyt ei malta enää odottaa, syötäväksihän tämä on tarkoitettu...

Kas tästä se lähtee, ja nopeasti se hupeni! Hyvää oli. Jännä miten ruoka jotenkin maistuu paremmalta kun ainakin osa aineksista on haettu suoraan luonnosta. Onko teillä kokkailtu kantarelliherkkuja?

Mukavaa viikkoa ja tervetuloa kaikille uusille lukjoille!

Satokaudesta nauttien,

Käsittämättömän hyvä olo

Uljas, voimakas, kaunis. Lempeä, lämmin, ihana. Omanarvontuntoinen. Voimakastahtoinen, kiltti. Rakas.

Nämä adjektiivit tulevat mieleen, kun intuitiivisesti kuvailen yhtä luomakunnan kauneimmista luontokappaleista (se toinen on kissa).

Aikuisiällä olen hurahtanut uudestaan, vakavasti. Lapsena vuorasin huoneeni seinät niiden kuvilla - varhaisia sisustuskokeiluja siis. :) Teini-iässä hurahdus jäi, tilalle tuli muuta - mutta rakkaus säilyi.

Kunnes päätin, että nyt on taas aika. Kerran viikossa. Tunnin jälkeen olen höyryävän kuuma ja ajan kotiin endorfiinipöllyssä. Käsittämättömän hyvä olo. Olo, joka syntyy yhteydestä ja yhteistyöstä ison eläimen kanssa.

Lapsena se oli vain kivaa ja hauskaa. Nykyäänkin se on kivaa ja hauskaa, mutta myös uskomattoman terapeuttista, rentouttavaa, kaikesta muusta irrottavaa.

Välillä vähän pelottaakin, rikotaan omia rajoja, uskalletaan enemmän, osataan enemmän. Opitaan, yhdessä eläimen kanssa.

Toivon, että tämä lumous ei häviä koskaan.

Kaikki kuvat Pinterest.

Onko siellä muita hevostyttöjä, vastikään tai uudelleen hurahtaneita?

Ihahaa,

Korvapuusteja ja kitarointia

Joskus on niin mukava viettää "ei tehdä mitään -viikonloppuja". Tai no, perjantaina kävin ystävän kanssa PMMP:n keikalla, mutta muuten viikonloppu on mennyt mukavasti ei mitään tehden.

Siis sillä tavalla ei mitään tehden, että pitkin kesää jatkuneen sinne tänne menemisen ja laukkujen pakkaamisen ja purkamisen jälkeen voi vain olla ja ihmetellä, nauttia omasta kodista, lukea aamun lehteä pari tuntia kahvikupposen äärellä. Pyykkivuoren selättämistä, leffan katselua, pyörälenkkeilyä, saunomista.

Ja toki niitä hyviä pieniä hetkiä ja asioita, kuten...

...pakkasesta löytyi korvapuusteja, maistui hyvin päiväkahvin kera. (Kuvanottohetkellä pari pullaa oli jo hävinnyt parempiin suihin)...

...kitaransoittoa. Mies innostuu aina silloin tällöin soittamaan, ja minä tykkään kuunnella!

...kukkia. Valkoisia ruusuja. Toimii aina.

Toivottavasti teilläkin on ollut hyviä viikonloppuhetkiä?

Fiilistellen,

Ihaninta on nyt

Keittiön liitutaulussa luki vielä pari viikkoa loman loppumisen jälkeen "Ihanaa kesälomaa!" Lopulta oli uskottava, että kesäloma on ihan oikeasti ohi ja keksittävä liitutaululle uutta sisältöä. Tosin Granitin liitutaulutarrakin oli sitä mieltä, että ihanasta kesälomasta on vaikea päästää irti, sillä teksti ei meinannut enää irrota. Jälkiä ei kauempaa katsoen huomaa, mutta kuten kuvistaa näkyy, pienet jäljet menneestä ovat näkyvissä. Se lienee sitä elämän kerroksellisuutta. ;)

Jatketaan ihana-linjalla: Ihaninta on nyt. Sen kun muistaisi ja jaksaisi pitää mielessä. Kun perusasiat ovat kunnossa, itsellä ja läheisillä on kaikki hyvin ja elämässä on paljon hyvyyttä ja kauneutta, voisiko mikään olla ihaninta kuin juuri nyt!

 Nick Brandt

Helmut Newton

Kokosin taululle muutamia kauniita kortteja. Kesällä Pariisista tarttui matkaan kortti Tuileries´n puistossa istuvasta pariskunnasta vuodelta 1945. Muut kortit ovat valokuvataiteen museo Fotografiskasta Tukholmasta. Fotografiskassa on parhaillaan maailmankuulun valokuvaajan Helmut Newtonin näyttely. Suosittelen, tämä niin kuin muutkin näyttelyt ja koko museo olivat todellakin käymisen arvoisia.

Leijona ja elefantti puolestaan ovat valokuvaaja Nick Brandtin luomuksia. Brandtilla on ollut näyttely Fotografiskassa aiemmin, ja museokaupasta löytyi paljon näitä eläinaiheisia tuotteita. Vähällä olin jo ostaa kotiin elefanttijulisteen, mutta tyydyin lopulta postikortteihin.

Ihaninta on nyt -ajatus mielessä katettiin pöytään tortillaillallinen. Maljakossa on ruusuja, ja edessä koko elokuinen sunnuntai ilman aikatauluja ja etukäteissuunnitelmia. Ihanaa!

Nauttien,

Mansikkaa ja sitruunaa Marseillesta

Kylppäriimme on ilmaantunut mansikantuoksuinen käsienpuhdistaja. Kesäisellä Ranskan-matkallamme tie vei myös Välimeren rannalle Marseilleen, joka on tämän vuoden eurooppalainen kulttuuripääkaupunki. Marseillesta täytyi tuoda kotiin tietysti kuuluisaa Marseillen saippuaa!

Marseillen saippuaa on valmistettu satojen vuosien ajan, ja aidon saippuan pitää sisältää vähintään 72 prosenttia kasviöljyjä. Itsellemme kotiutimme mansikan- ja sitruunantuoksuiset saippuat.

Uskon pitäväni sitruunasaippuasta enemmän kuin mansikasta, joten jätin sitruunan sokeriksi pohjalle ja otin ensimmäisenä käyttöön mansikan. Ei tämäkään kyllä huono ole, ja sopii väriltään hyvin yhteen tuon kylppärissä majailevan korupurkin sisällön kanssa.

Marseillen saippuaa löysimme paikalliselta lauantaitorilta...

...sekä suloisesta pikkuputiikista, joka myi ainoastaan Marseillen saippuaa.

Yleensä suosin nestemäisiä käsisaippuoita. Jotkut palasaippuat tuntuvat jättävän käsiin tahmaisen vaikutelman, ja muutenkin nestemäinen saippua tuntuu siistimmältä käyttää. Ensimmäisten pesukertojen kokemuksella Marseillen saippua vaikuttaa kuitenkin oikein hyvältä tuttavuudelta. Joten ensin mansikkaa, sitten sitruunaa!

P.S. Olen myös lukenut, että Marseillen saippua soveltuisi hyvin nahan puhdistukseen - siis muunkin kuin ihmisnahan. :D Esimerkiksi nahkasohvan tai nahkakäsineiden puhdistamiseen. Tästä minulla ei ole kokemusta, onko kellään muulla?

Mansikantuoksuisin terveisin,