Parvekkeen facelift

Tänään taivaalla näkyi erikoinen valoilmiö. Sen inspiroimana aloin aamupalan jälkeen touhuta täynnä tarmoa - oi kiitos aurinko!

Pyykkikone laulamaan ja parvekkeen kimppuun. Parvekkeellemme on syksyn aikana salakavalasti kerääntynyt sinne kuulumatonta tavaraa ja myös hieman liikaa erilaisia lyhtyjä ja tuikkukuppeja. Ai voiko niitä olla liikaa? No, näköjään voi.

Tein pientä karsintaa ja lisäksi järjestelin uudelleen kotoa jo valmiiksi löytyviä tavaroita. Storsele-tuolien kaverina aiemmin ollut puulaatikko siirtyi parvekkeen toiseen laitaan divaanin viereen. Tyynyralliakin harrastin; Annon kaksi tyynynpäällistä sekä Kaunisteen suloinen Sokeri-tyynynpäällinen ovat uudehkoja hankintoja, mutta ehtineet jo majailla jonkin aikaa olohuoneessa. Nyt ne siirtyivät parvekkeelle.

Lisäksi virittelin paikoilleen Granitista hankkimani valosarjan. Ja mikäs se siellä pilkistää - kyllä vain, blogipaperipussi. ;)

Olen oikein tyytyväinen uutta ja ryhdikkäämpää ilmettä saaneeseen parvekkeeseen. Kiitos lisää aurinkoisia sunnuntaipäiviä!

Miten sinun viikonloppusi on mennyt? Joko valosarjat on viritelty nujertamaan pimeää kautta?

Sisustussunnuntaiterkuin,

Neilikoiden ja kynttilöiden aikaan

Lokakuun loppupuoltahan tässä jo eletään, mutta hrrrrr, kuinka kylmältä tuo sää nyt tuntuu! Ehkä kylmyys tuntuu hurjalta myös siksi, että kävimme äskettäin nauttimassa annoksen aurinkoenergiaa eteläisen taivaan alla. Siinä syy myös pieneen blogihiljaisuuteen.

Mutta nyt on aika rauhoittua hetkeksi kotiin ja saattaa loppuun sekä aloittaa monenmoisia pikku projekteja kodin sisustusrintamalla. Ja jos ei muuta ehdi, niin perjantaipuskista ja kynttilöistä on aina helppo aloittaa. Tällä hetkellä kotona tosin on maanantaipuska, sillä oli viikko hyvä aloittaa.

Kuvan kukkaset ovat tosin keväältä, kesältä, en enää muista. Kuvakin on kännykällä napattu. Mutta kuva liittyy aiheeseen siten, että olen aivan ihastunut neilikoihin! Nykyään ostan oikeastaan aina neilikoita, jos niitä vain valikoimista löytyy. Ja usein niitä onneksi löytyy, ihan lähikaupastakin.

Säiden kylmetessä ja pimeyden lisääntyessä pitää alkaa sytytellä myös kynttilöitä... ja kaivaa esiin pallovalot!

Arki, olet ihan hyvä.

Bloggarin paluu

Heissan!

Palasin takaisin. Tänne blogiin. En käynyt kaukana, mutta aikaisemmin en takaisin ehtinyt.

Tauko alkoi keväällä vahingossa ja varkain, parin viikon lomamatkan aikana. Ja sitten se hieman venähti. Näköjään puolen vuoden pituiseksi.

Mitään draamaattista ei tapahtunut, mikä olisi pitänyt minut poissa blogista. Vain armoton kevät töissä. Kun raahustin ylipitkiksi venähtäneiden työpäivien jälkeen iltaisin kotiin, blogin kirjoittaminen ei ollut ensimmäisenä eikä edes viimeisenä mielessä. Kiire verotti voimia ja ihan konkreettisesti aikaa.

Ja kun lopulta sitten tuli kesä ja loma, halusin vain rentoutua ja nauttia. Ja niin tein!

Viimeisten viikkojen aikana olen kuitenkin varovasti kurkkinut takaisin tänne bloggeriin. Jospa sitä vielä osaisi, ja uskaltaisi. Onkohan siellä enää lukijoitakaan?

Intohimo sisustamiseen, kodin laittamiseen ja kauniisiin kuviin ei ole kuitenkaan hävinnyt minnekään, joten täällä ollaan taas. Syksy on uusien alkujen aikaa. Työnnetään siis vene vesille ja annetaan tuulten viedä!

Lauantaina suuntaan ystäväni, sisustussiskoni, kanssa sisustusbloggareiden kirpparille ja sieltä Habitare-messuille. Luvassa on siis sisustuksen täyteinen päivä – tästä se taas lähtee!

Uutta intoa täynnä,

Maanantain kotoilut

Kun tekee viikonlopuksi hyviä hankintoja, niistä riittää ripaus nautintoa myös maanantai-illaksi.

Maljakossa kukkia, lasissa espanjalaista punaviiniä, lautasella kuminagoudaa. Ulkona on yhtäkkiä pakkasasteita (miten ne ensimmäiset muutamat pakkasasteet tuntuvatkin aina niin hirveän kylmiltä), ja maanantai yrittää uhitella ankeudellaan. Mutta kotona on lämmin ja hyvä olla. Me <3 koti.

Mitäs teille kuuluu? Onko kotona sitä mukavampi olla mitä kylmempää ja pimeämpää ulkona on?

Hyvää uutta viikkoa kuomat!

Valo, mihin menit?

No tiedänhän minä mihin valo meni; sinne, mihin aina tähän aikaan vuodesta. Eli ei tullut yllätyksenä tämä(kään) marraskuinen pimeys, ja silti sitä jaksaa aina taivastella. Samalla tavalla kuin joka ikinen kevät tuntuu yhtä ihmeelliseltä huomata valon määrän lisääntyminen, havahtua lintujen lauluun ja purojen solinaan.

Nämä kuvat olen räpsäissyt meidän parvekkeelta lokakuun ensimmäisellä viikolla iltapäivällä, aika lailla tasan kuukausi sitten. Katsokaa tuota valon määrää! Ero nykytilanteeseen on melkoinen. Sitä paitsi nyt parvekkeella on jo sellaisia joul...kausivaloja.

Tähän on tultu, pitää kaivella vanhoja kuvia arkistoista. Mutta koitan silti nauttia tästä hämärän hyssystä, nauttikaa tekin!

Ihan pimeetä,

Marraskuun valot

Valo. Luonnonvalo. Tuo ihana asia, jonka poissaoloon havahtuu aina yhtä voimakkaasti syksyn painaessa jyrän lailla päälle.

Marraskuu on kuukausijengin pahis; lokakuulla on sentään ruska ja joulukuulla, noh, joulu. Mitä marraskuulla on? Pimeys, synkkyys ja loputtomat vesisateet. Vai onko marraskuu sittenkin salaa hyvis? Se pakottaa meidät kääriytymään kotiin ja kynttilänvaloon, viihtymään vilttien ja villasukkien kanssa. Ulkona vihmoo sade ja tuuli, mutta kotona on lämmin ja hyvä, lasissa punaviiniä ja mielessä tyyneys; marraskuu on hyvä, jos päätän niin.

Tämä olkoon pienenä johdantona siihen (sarjassamme First World problems), että kyllä on valokuvaaminen haasteellista ilman luonnonvaloa! Päivätöissä käyvä ei ehdi arkena paljon nähdä kotiaan valoisaan aikaan, ja jos viikonloppunakin on muuta puuhaa, jää kuvasaldo laihanlaiseksi.

Niinpä nyt on tarjolla lähinnä näitä marraskuun valoja ja valontuojia - kynttilöitä ja tuikkuja, pallovaloja, perjantaipuskia ja portugalilaista punaviiniä.

Näillä mennään. Mikä tuo valoa sinun marraskuuhusi?

Tunnelmoiden,

I see yellow

Onko tämä syksy ollut jotenkin erityisen kaunis vai olenko vain osannut katsoa sitä eri silmin? Ruskan värit ovat hehkuneet niin loistavina, että olen vähän väliä vain huokaillut tätä kauneutta.

Töistä kotiin tullessa reitti vie pitkin kujaa, jonka ylle kaartuvat vaahterat kaikessa keltaisuudessaan. Puut ovat myös varistaneet keltaisia timanttejaan tielle, ja hetken aikaa tuntuu siltä kuin kävelisi pitkin keltaista satumetsän holvikujaa. Olen monena päivänä hieman hidastanut kävelytahtia tässä kohtaa ja imenyt syksyn kauneutta sieluuni.

Tänään lopulta päätin myös tuoda hieman ruskan hehkua kotiimme. Käsilaukku yhdellä olalla keikkuen ja kauppakassia toisessa kädessä raahaten poimin vaahteranlehtiä kujanpientareelta mukaan. I see yellow!

Laitoin vaahteranlehtiä mökiltä löytyneeseen mustavalkoiseen maljakkoon, jonka toin talvisäilöön kotiin. Maljakko on Arabian tuotantoa, mummin peruja - ja ihana.

Toivottavasti tästä upeasta väriloistosta saadaan vielä nauttia hetken aikaa. Ja hei, se olisi taas viikonloppu. Mahtavaa. Nauttikaa elosta!

Keltaisin ajatuksin,

Se aika vuodesta

Nyt on todellakin se aika vuodesta. Illat pimenevät koko ajan vain aikaisemmin, ja hämärä tiukentaa otettaan. On käytävä lempeää puolustustaistelua. Ja sehän me tehdään kynttilöiden avulla, eikö vaan? Kynttilöitä, tuikkuja, tuoksukynttilöitä! You name it.

Iittalan kivituikut eri väreissä ovat ikisuosikkeja. Lisäksi korkkasin Askosta löytämäni tuoksukynttilän, jonka aromina on "Fresh Grapefruit". Tuoksun lisäksi myös ulkokuori miellyttää - metallipurkki keltaisella/sinapinruskealla kuviolla.

Tuo väri on muuten kummallisella tavalla alkanut nyt syksyn tullen kummitella mielessä. Tekisi mieli hankkia samassa sävyssä kaulahuivi ja vaikkapa koristetyynyjä - niitä kumpiakaan ei kai voi koskaan olla liikaa? ;)

Kynttilän ja tuikkujen alustana toimii Timo Sarpanevan Iittalalle suunnittelema teräsvati, jonka olemme miehen kanssa saaneet joskus joululahjaksi. Tämä Sarpaneva Steel -teräslautanen on klassikko vuodelta 1971. Juuri tässä näkee designin voiman ja luonteen - hyvä design on ajatonta!

Lisäksi tulia piti sytytellä tietysti parvekkeelle, jonne kynttilöiden valo luo mukavan pesämäisen tunnelman. Pitkäkaulainen kisukin tykkää kun ei joudu viettämään perjantai-iltaansa pimeydessä.

Joko teillä loimuaa kotona kynttilät? Suositteko tuoksuja, tuikkuja vai kaikkia mahdollisia?

Ihanaista viikonloppua kaikille!

Perjantaifiiliksissä,

Syksyn sävel

Viikonlopun haikeilutunnelmia mökiltä. Kaikki oli jo niin kovin syksyistä, ikään kuin sellaisen kaipuun ja odotuksen hunnun alle verhottua. Räsymatolle kulkeutuneet keltaiset lehdet ja havunneulaset. Kaappiin seuraavan kesän herkkuja odottamaan pinotut kipot, purnukat ja tarjottimet. Viimeiset mökin pihalta kerätyt kantarellit. Puutynnyreissä vielä sitkeästi sinnittelevät kesäkukat.

Kamerasta loppui akku ja laturi oli unohtunut kotiin, joten kuvat on otettu kännykällä. Laatu ei ole priimaa, mutta toisaalta syksyisiin mökkikuviin sopiikin vähän tällainen utuisempi ja nuhruisempi meinkinki, vai mitä? ;)

Mökillä syksy tuntuu kutsumattomalta vieraalta, mutta muuten yritän suhtautua tähän aina kesän jälkeen saapuvaan tunkeilijaan lempeän ymmärtäväisesti. Se tuo mukanaan kynttilät ja viltit, hämyisen tunnelman kotiin ja sieluun. Syksy, ollaan ystäviä!

Syyssävelissä,